"Turkin Alanya. Missä palmujen varjossa virtaa kuuma veri ja kylmä olut.
Missä unelmien rantaloma voi saada yllättäviä käänteitä..."
♫ ♪ Türkü müzik ♫ ♩ ♬
Kyllä, voi, kyllä mä pääsin vielä kesäloman viimeisillä viikoilla Turkin lämpöön! Viimeisestä etelänreissusta olikin vierähtänyt jo 3 vuotta, joten olin ihan tän tarpeessa. Matka tosiaan kruunas tän vuoden upeen kesäloman. Mut arjessa eletään ja lukiovuosi lähti käyntiin ihan mallikkasti :) Mun elämään kuuluu tosi hyvää; uusia kavereita on kertyny ja kaikkee uutta sattunu ja tapahtunu. Eka koeviikko meneillään ja täytyy myöntää et vähän hirvittää ne pistemäärät, joilla pääsen kokeista niukin naukin läpi. Siis jos pääsen. Mut se on sit sen ajan murhe.
Todellisena Turkinmatkaajana oon käyny İçmelerissä sekä Marmariksessa ja nähny myös Pamukkalen ihmeen, ja tällä kertaa kohteena oli Alanya. Reissussa oltii perheen kaa huikeet kaks viikkoo 25.7.-8.8. ja mahtavaa oli!
Olin ihan intoo piukassa ja fiilistelin kaikkii turkkilaisii biisei monta päivää ennen lähtöö ja oon taas ku sain alkaa penkomaan näitä lomakuvia ja biisejä tätä postausta varten. Lomamuistot <3 Täs postaukses en jaksa luennoida kaikista tapahtumista ja jutuista sen kummemmin, mutta onneks kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa. Enjoy ;)
Sitä tunnetta on vaikeaa kuvailla sanoin. Kahlaan rannasta merelle päin hiljaa syvenevässä vedessä. Aurinko häikäisee. Yhtäkkiä kaukana takanani olevasta minareetista kajahtaa imaamin ääni. Pysähdyn. Kaunis, väreilevä itämainen ääni jatkaa voimistumista. Lauluun liittyy seuraava minareetti oikealla, vasemmalla... Suljen silmäni. Pian kaikista minareeteista kuuluu sama kutsuva huuto, joka saa ajatukseni pysähtymään ja kylmänväreet kulkemaan koko kehoni läpi.
Turkki ei itsessään kiehdo mua mitenkään erityisesti, paitsi ehkä musiikkikulttuurin osalta. Turkkilainen musiikki on tosi lähellä sydäntä, jos näin vois sanoo, koska kaikki melodiat, rummutukset ja huilut tuntuu niin eksoottiselta ja ihanalta. Lisäks turkin kieli on yllättävän kaunista varsinkin laulettuna. Satuttiin muute sopivasti ramadanin ajaks Turkkiin eli imaamin huuteloita minareeteista kuului kaupungin joka kolkasta monta kertaa päivässä.
Uskonnollisesti en tätä reissuu iha ees miettiny. Tietenki islam oli joka paikas näkyvillä ja ihmisii näytti koko ajan olevan menos moskeijoihin rukoilemaa. Kävin itekki muutamaan otteeseen parissa moskeijassa ja olihan ne upeita. Sen verran länsimaalaistunu Turkki kuitenki maana on, ettei läheskään kaikilla naisilla ollu huiveja päässä tai muita kauheen vuorattuja vaatekerroksia.
Turkkilaiset ihmiset... Niitä on moneen junaan. Jotkut oli tosi ystävällisiä ja ihania, toiset ihan hirveitä ääliöitä. Esimerkiks myyjät!!! Herranjumala jos sä menit sinne bazaarikauppaan sisään, pyörit puol tuntii ja tulitki siihen tulokseen, ettet ostakaan mitää, nii siinä vaiheessa ne rupes kohtelee sua niinku katukoiraa ja pahimmas tapaukses haukkuu ties millä nimillä. Kerran ku sanottiin äitin kans yhelle myyjälle "Shut up, we're just watching", nii se ajo meijät ulos XD Baarimikot olikin sitten asia erikseen... Turkkilaisten turisteihin kohdistama ykköslause: "No problem" toimi joka tilanteessa. Kaiken kaikkiaan Turkki ajaa naisille samaa asiaa, kuin miehille Thaimaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ruokakulttuuriin ei turistipainotteisessa kohteessa oikein päässy jyvälle, lukuunottamatta pientä buffettia, jossa ruuat oli kotitekoisia. Tietenkin joka paikast löyty kebut ja muut mut oisin halunnu maistella vähän perinteisempiä turkkilaisia makuja. Turkkilainen jäätelö oli yllättäjä! Rakenteeltaan tosi tuhti jätski oli ihanan kermainen :)
Turkin yöelämä <3 Aijjaij sitä on kieltämättä ikävä. Kaupat oli auki ainakin 00:00 asti ja olo oli kuin piraattituotteiden taivaassa. Loman edetessä mukaan tarttu ihania kuteita ja merkkituotteita. Baareissakin bailattiin aamuun saakka. All day every day. Robin Hood, Istanbul, Miami Club, kaikki satamakadun sykkeessä. Varo vaan Carrie, Cosmopolitan on nyt myös mun drinkki!
♪ ♫ ❤ Rafet El Roman Feat Ezo - Kalbine Sürgün ❤ ♫ ♩ ♬
Siinä viel kuvii Dimçayista eli paikasta Alanyan vuoristossa mihin siihen joen varrelle oli tehty tollanen chillaus-alue. 15 asteises jokivedes oli mukava virkistäytyy kaiken kuumuuden keskellä! Ja mun ihka eka käynti Starbucksissa :) Siinä se postaus tais kaiken kaikkiaan olla. Paljon kuvii ja tollast yleisselostusta vaik meinasinki pysyy ihan hiljaa ja antaa kuvien kertoo tarina mut en vaa pysty pitää itteeni hiljasena... Toivottavasti tyksitte ja aion täs joku päivä laittaa viel postauksen tän arkisemman koulusyksyn tapahtumista ja mun intiavillityksestä tuutte kans kuulemaan! Nyt öitä mussukat :*
Adieu,
Ida
PS. Jos ja kun kuuntelitte ton vikan biisin nii se oli yks niist kipaleist mitä kuuntelin jo Suomes ennen lähtöö ja liikutuin aina ihan kyyneliin ku kuuntelin sen. No Turkissapa se oli kovassa soitossa ja kuulin sitä yhtenään. Kun palattiin Suomeen, kuuntelin biisin uudestaan ja etin sen sanat englanniks käännettynä ja se liikutti entistä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti